Emanuel Ungaro

Emanuel Ungaro Parallèle oli prêt-à-porter-sivulinja, jonka Ungaro käynnisti noin vuonna 1968 täydentääkseen haute couturen tuottoja. Sen tuotantomittakaava ja jakelukanavat poikkesivat haute couturen vastaavista, ja brändin värikkäitä printtejä sekä drapeerausilmaisua sovellettiin valmisvaatteisiin luksusprêt-à-porter-segmentissä. Koko brändin tasolla se oli prêt-à-porterin keskeinen sivulinja.

Ungaro Uomo on vuonna 1973 esitelty muotitalon miesten valmisvaatemallisto, joka vastasi brändin miestenvaatetarjonnasta räätälöinnin sekä urheilu- ja vapaa-ajan elementtien kautta. Se erottui selkeästi naisten haute couture -mallistoista ja Parallèlesta tuotannon, jakelun ja kohderyhmän osalta, ja sitä kehitettiin itsenäisenä miesten mallistona.

Ungaro Solo Donna (jonka kirjoitusasussa esiintyy vaihtelua: Solo Donna/Solodonna) oli naisten valmisvaatemallisto, joka keskittyi erityisesti pukuihin, yhteensopiviin asukokonaisuuksiin ja muihin muodollisempiin vaatteisiin. Tuotantokumppanin kanssa tehdyn lisenssisopimuksen puitteissa se erotettiin pääasiallisesta prêt-à-porter-mallistosta, ja sen tehtävänä oli täydentää toimisto- ja juhlapukeutumiseen tarkoitettuja valmisvaatteita.

Emanuel by Emanuel Ungaro oli vuonna 1991 Yhdysvaltain markkinoille lanseerattu toisen linjan mallisto, joka sijoittui nuoremmalle yleisölle ja tavarataloille suunnatun tarjonnan väliin. Aineistojen mukaan se toimi jonkin aikaa Ungaro Terin seuraajana, ja myöhemmin on raportoitu, että kyseisen malliston toiminta on päättynyt.

Emanuel Petite on vuonna 1994 lanseerattu kokoon erikoistunut mallisto, joka luotiin tarjoamaan tuotteita, joissa emobrändin muotoiluelementtejä sovelletaan pienikokoisille vartalotyypeille suunniteltuun mitoitukseen. Se asemoitiin alalinjaksi, jonka tuotteita oli tarkoitus myydä tavarataloissa ja vastaavissa myyntipaikoissa.

Vuonna 1996 lisätty Ungaro Woman oli pluskokoisille suunnattu mallisto, joka perustettiin tarjoamaan brändin malleja pluskokomarkkinoille. Se kehitettiin erilliseksi mallistoksi, jonka tuotevalikoima suunnattiin päämallistosta poikkeavalle kohderyhmälle.

Ungaro Ter oli noin vuodesta 1988 lähtien lyhyen aikaa toiminut, neuleisiin keskittynyt diffuusiomallisto, joka tarjosi laajemmille markkinoille suunnattuja valmisvaatteita ja sisällytti niihin emobrändin muotoiluelementtejä. Lähteen mukaan sitä tuotettiin vuosina 1988–1991, ja tuotanto on sittemmin päättynyt.